sunnuntai 9. elokuuta 2015

Pahimmillaan

Raskas ihminen - sataa pilvistä alas
      Eikä jaksa kantaa muuta kuin murheitaan
Taaksepäin vain katsoo tuo energiavaras
      Näkee monta syyllistä, mut ei omaa vastuutaan
Sekaisin siitä mikä kaikki on pielessä
      Ei nykyhetki pysy hetkeäkään mielessä
Turhaan se miettii toissavuotisia unia
      Ja haikailee kadonneita valokuvia
Kaikilla muilla menee muka kaikki paremmin
     Oman - navan - linssillä perspektiivikin näkyy sumeammin
Vääristyneenä mahdollisuuksia vailla
     Mielensä myrkyttäneillä alati sairailla
Jos saisin sen kuulemaan edes pari sanaa
     Sanoisin
            "Herää elämään sun elämää"
 
               ... tästä hetkestä sun huominen aukeaa

3 kommenttia:

  1. Mä mietin et vittisitkö sä ku oot ammattilainen ni kattoo mun blogin ja sanoo mulle et mitä mun kannattais parantaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan harrastelijapohjalta täällä rustailen itsekin, mutta mielelläni annan palautetta toisista blogeista ja runoista. Oliko sulla jotain erityistä mielessä? Ulkoiset vai sisältöseikat?

      Poista
    2. Sisältö, ku mua kiinnostaa tulla paremmaks tässä kirjoittamisessa.

      Poista