Tulkinta

Piilotellaan merkityksiä
            Vihjesanoja lauseiden sekaan
Ohjelma kuunnellaan ilman tekstityksiä
            Ajatus ei löydä kääntäjän mukaan

Joku sanoo suoraan kaiken
    Onko rehellinen mielipide aina sen arvoinen
Toinen yrittää, takeltelee vaivaantuen
    Sanoja sopivampia mielestään etsien

Sanalla sopivalla tässä yritän täydentää lauseeni
          En peittele, enkä piilottele mitään
Valitsen sanan niin kuin valitsen vaatteeni
          Kylmältä suojaan kääriydyn lämpimään

Sanalla on väliä - keltainen ei ole kultainen

Tyhjän puhujat puhuvat kuplia jotka polttavat

Pahimmillaan

Raskas ihminen - sataa pilvistä alas
      Eikä jaksa kantaa muuta kuin murheitaan
Taaksepäin vain katsoo tuo energiavaras
      Näkee monta syyllistä, mut ei omaa vastuutaan
Sekaisin siitä mikä kaikki on pielessä
      Ei nykyhetki pysy hetkeäkään mielessä
Turhaan se miettii toissavuotisia unia
      Ja haikailee kadonneita valokuvia
Kaikilla muilla menee muka kaikki paremmin
     Oman - navan - linssillä perspektiivikin näkyy sumeammin
Vääristyneenä mahdollisuuksia vailla
     Mielensä myrkyttäneillä alati sairailla
Jos saisin sen kuulemaan edes pari sanaa
     Sanoisin
            "Herää elämään sun elämää"
 
               ... tästä hetkestä sun huominen aukeaa

Lomatelma

Tähän aikaan kuusta, sekä tästä vuodesta
           mun aikaani ei pysty minuuteissa mitata
On vähän ehkä liian paljon hetkii kelata
           vaikeata yrittää nyt sitten siinä relata
Eihän siitä silloin siis yhtään mitään tule
           pää täynnä odotuksia eikä ajatus enää kulje
Alkaa tää kulkija kiertää sulkeutuvaa kehää
           ei oo sanallansa terää kun se ruostetta vain kerää

Jossain vaiheessa siihen iskee lamaantuminen
           ja pelko, miten sujuu takas arkeen laskeutuminen
Pitäs vielä ehtii tehdä sitä, tätä, tuota
          käydä siellä, sekä täällä, joka paikkaan liueta

Ilmojen haltiakin päätti ettei täällä tarvita aurinkoa
          on täs kunnol kasteltukin tätä asfalttiviidakkoa
Tuuli tosin yrittää sinnikkäästi puhaltaa sen pois
          kaupunki ilman betonipuita kauniimpikin olla vois
Harmaata riittää, riittää kun katsoo ylös taivaalle
          sen värin kadut toistaa ja ulottaa sen kaikkialle
Ehkä tän kesän sävyt ja tuoksut löytyy jostain piilosta
          mut ainakaan niitä et löydä Kalasatamasta

Vihreää

Ravintoa metsässä
          Happea mielessä
Vihreää soluille
          Ajatukset poluille
Sateen kastelemille saniaisille
          Kasteen armahtamille aarnipuille
Kaunis tuoksu syvässä
          Metsän pohjan värissä

Valosta ja varjosta

Hämärän sävyissä 
        varjoissa harmaissa
Valoa säästellään
        pimeää pidellään

Viimeinenkin väri harmauteen pakenee
Unohtuneet säteet huoneen harmaapesee

Mustaa lukemattomissa sävyissä
         pelot peiton alla väijyksissä

Hiljainen hämärä on iltani koti
Selkeä tähtitaivas kattoni

Torstain ajatus

On turhaa yrittää olla enemmän mitään
                  eksyä päänsä sisään
kun ei tiedä omia rajojaan

Katsoa dokumenteista puolueellisia faktoja
                  tehdä turhia matkoja
etsiä kiertoreittiä himaan

Sana löytyy paikan vierestä
siitä mistä se ohitetaan katsomatta
                   kahdesti

Nirvana syttyy jo puolitiestä
kun katsot vielä uudestaan
                   perusteellisesti

Ei kysyjä ole tyhmä
Vaan se joka ei kuuntele

Mikä maisema?

Just nyt tässä kuplassa

Sateenkaaren väriä pinnassa

        elämää rinnassa 

Yksi perhonen vatsan pohjalla

Olen sieltä missä puut on keväisin vaaleanpunaisia

           ja vesitornin alta näkee yllättävän kauas

Sielun maisemaan ei tartte paljoo massia

Mielenrauhas
         hetki ollaan ihan ulapalla

Koti

Mun koti on tyhjä ja täysi

Mahdoton kaaos ja aavikko ilman vettä

Se on puoliksi valmis

          puoliksi koti

Odottaa jotain varmaan

Lapsuuden kodin jälkeen koditon

Elämä on täällä mutta missä sydän on?

Mukana aina, niin sen pitäisi mennä

Anna itsesi elää ja lennä

Villakoirani sängyn alla

makaan kovalla lattialla

Ilman sytykettä ja aavikon olosuhteissa ilman vettä

Yksi

En oo rakastanut mun ihoa

se on tuntunut kuolleelta

Kipu puuttunut

        puutunut

        turtunut

        murtunut kuori

Runoja rumia ja ruojia rustaan

jos ne auttaisi vähän tähän luomisen tuskaan

                                             mieleeni mustaan

                          jonka annan ryvettyä huolella

ettei tarvii tuntee samoin jo heti huomenna

Hei kuka puhuu ja kirjoittaa?

Mä olen kirjoittanut aina, niin kauan kun oon tiennyt miten se tehdään. 

Päiväkirjoja, sanoja, runoja ja riimejä.

Sanani on aina omani, 

en lainaa, enkä varasta.

Sanomaani ei saa käyttää mua vastaan.

Tulkinnan näistä jätän teille, internetin syövereille.