sunnuntai 9. elokuuta 2015

Pahimmillaan

Raskas ihminen - sataa pilvistä alas
      Eikä jaksa kantaa muuta kuin murheitaan
Taaksepäin vain katsoo tuo energiavaras
      Näkee monta syyllistä, mut ei omaa vastuutaan
Sekaisin siitä mikä kaikki on pielessä
      Ei nykyhetki pysy hetkeäkään mielessä
Turhaan se miettii toissavuotisia unia
      Ja haikailee kadonneita valokuvia
Kaikilla muilla menee muka kaikki paremmin
     Oman - navan - linssillä perspektiivikin näkyy sumeammin
Vääristyneenä mahdollisuuksia vailla
     Mielensä myrkyttäneillä alati sairailla
Jos saisin sen kuulemaan edes pari sanaa
     Sanoisin
            "Herää elämään sun elämää"
 
               ... tästä hetkestä sun huominen aukeaa