Tähän aikaan kuusta, sekä tästä vuodesta
mun aikaani ei pysty minuuteissa mitata
On vähän ehkä liian paljon hetkii kelata
vaikeata yrittää nyt sitten siinä relata
Eihän siitä silloin siis yhtään mitään tule
pää täynnä odotuksia eikä ajatus enää kulje
Alkaa tää kulkija kiertää sulkeutuvaa kehää
ei oo sanallansa terää kun se ruostetta vain kerää
Jossain vaiheessa siihen iskee lamaantuminen
ja pelko, miten sujuu takas arkeen laskeutuminen
Pitäs vielä ehtii tehdä sitä, tätä, tuota
käydä siellä, sekä täällä, joka paikkaan liueta
Ilmojen haltiakin päätti ettei täällä tarvita aurinkoa
on täs kunnol kasteltukin tätä asfalttiviidakkoa
Tuuli tosin yrittää sinnikkäästi puhaltaa sen pois
kaupunki ilman betonipuita kauniimpikin olla vois
Harmaata riittää, riittää kun katsoo ylös taivaalle
sen värin kadut toistaa ja ulottaa sen kaikkialle
Ehkä tän kesän sävyt ja tuoksut löytyy jostain piilosta
mut ainakaan niitä et löydä Kalasatamasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti